torstai 25. elokuuta 2011

Onnistuneen fudgen jäljillä

Kaikki lähti siitä kun muutama viikko sitten Tampereen Teaterikesän yhteydessä keskustorilla vieraili Ranskalainen ruokatori. Se on kiertävistä torikauppiaista koostuva ryhmä, joka myy mm. leipomotuotteita, juustoja, oliiveja ja - ennenkaikkea - fudgea! Viimeksi mainittu oli aivan käsittämättömän kallista, mutta suorastaan taivaallista. Erilaisia makuvaihtoehtoja oli enemmän kuin laki sallii. Henkilökohtaisiksi suosikeiksini valikoituivat mm. valkosuklaa-Baileys, vaahterasiirappi-saksanpähkinä ja mansikka. Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös ihanaiset fudgepalat pian hupenivat masuuni.


Hetken aikaa yritin hyväksyä tilanteen sellaisenaan, mutta vastaleimahtanut rakkauteni fudgeen sai yliotteen. Niinpä minä sorruin ja päätin opetelella tuon jalon taidon, fudgen valmistamisen, itse.

Päädyin kokeilemaan Kinuskikissan reseptiä Karpalo-valkosuklaafudge. Ilman karpaloita ja tyrnihilloa, tosin. Ensimmäinen satsi ei vielä ihan loksahtanut, sillä keittelin seosta aivan liian kauan ja siitä tuli rakeista. Fudge pysyi kyllä kasassa kun annoin palasten olla yön yli jääkaapissa. Oikein maukastakin siitä tuli, mutta vähän jäi tuo rakenne harmittamaan, sillä se ruokatorin fudge oli ollut niin ihanan samettista.


No, eipä mitään. Kun tuo ensimmäinen satsi tuli syötyä, alkoi uuden suunnitteleminen. Jatkoin reseptien tutkimista ja katsoin lukuisia videoita Youtubesta. Hyviksi oppaiksi osoittautuivat tämä ja tämä. Jälkimmäiseen sisältyi paljon hienoa kikkailua, jota en ottanut niin vakavasti. Ensimmäisestä taas sain idean vaahtokarkeista, jotka teoriani mukaan antavat fudgelle kuohkeutta (saatan myös olla väärässä). Hieman jännitti seuraavan satsin tekeminen. Rohkeasti kuitenkin tartuin haasteeseen, keitin tuplasatsin ja niin siinä kuulkaas kävi, että lopputuloksena syntyi taivaallinen annos samettisenpehmeää fudgea!


Ja näin se sitten lopulta tapahtui:


3 dl kuohukermaa
3 dl sokeria (voit korvata osan fariinisokerilla)
50 g voita
3 rkl hunajaa
2,5 dl vaahtokarkkeja pieneksi silputtuna

150 g valkosuklaata rouhittuna (vapaavalintainen)

Jääkylmää vettä kulhossa


Mittaa paksupohjaiseen, korkeareunaiseen paistinpannuun kuohukerma, voi ja sokeri. Kuumenna keskilämmöllä kevyesti sekoittaen. Silikonipäinen nuolija on tässä hyvä.

Kun seos alkaa kiehua, lisää hunaja. Anna kiehua koko ajan sekoittaen kunnes seos alkaa muuttua kinuskimaiseksi (tiivistyy ja muuttuu kullanruskeaksi). Tiputa pieni määrä seosta kylmään veteen ja anna jäähtyä hetki. Jos seos vajoaa kulhon pohjalle pehmeänä möykkynä ja pystyt nostamaan sen sormillasi, se on valmista. Jos se jää kellumaan vedenpinnalle eikä tiivisty, se ei ole vielä valmista.

Nosta pannu pois levyltä (halutessasi tiskialtaaseen kylmään veteen) ja jatka sekoittamista kunnes seos hieman jäähtyy ja sakenee. Lisää vaahtokarkit ja rouhittu suklaa ja sekoita kevyesti kunnes ne sulavat seokseen. Kaada leivinpaperilla vuorattuun pienehköön vuokaan (esim. leipävuokaan) ja anna jäähtyä jääkaapissa. Paloittele ja nauti!



keskiviikko 24. elokuuta 2011

Vastalahja

Sain työkaverilta lahjaksi kassillisen koiran leluja, josta kiitollisena vastalahjaksi loihdin hänelle pipon ja kämmekkäät.

Pipo ja kämmekkäät
Ohje: Itse kehitelty
Koukku: 4 mm
Lanka: Gjestal Maija
Muuta: Hyvä fiilis!



torstai 18. elokuuta 2011

Kissaakin kiinnostaa!

Pitkän jahkailun jälkeen tein koiralle pedin.

Pääliosa on jotain huonekalukangasta, joka löytyi kangaskaupan palalaatikosta. Pohja on keinonahkaa, joka toimii liukuesteenä parkettia vasten.

Ja aivan pakko on hehkuttaa: ikinä ei ole nimittäin tämä tyttö saanut vetoketjua noin siististi yhtään mihinkään! Dääm aim guud!

"Rakas maminpikkukultamussukaiseni, voisitkoetsäviitsisiviitsisitsä nyt poseerata siinä pedillä maahansiihenmaahannoinkäytmaatesiihenniin että mami saa otettua blogiin kuvan."

Jaa, että kissaakin kiinnostaa? Ihan kiva lepuutuspaikka hänen majesteettisen korkeutensa etutassuille, mutta takamuksenne lienee aivan liian hienostunut tälle uudelle elementille valtakunnassanne...


P.S: Ei meillä oikeasti noin käsketä koiraa. ;)

tiistai 2. elokuuta 2011

Horroksesta heksikseen


Viime kesänä virkkasin kuusikulmioista päällisen vanhalle rahille. Se oli niin iso hitti, että ryhdyin samaan hengenvetoon väsäilemään jotain, jota silloin luulin toimistotuolini päälliseksi. Mutta toisin kävi! Työ alkoi kyllästyttää varsin nopeasti ja lopulta tajusin, ettei työtuolin päällystäminenkään enää kiinnostanut. Projekti jäi pitkäksi aikaa horrokseen, kunnes jossain vaiheessa kulunutta vuotta sain idean tehdä siitä sohvatyynyn. Noh, sekin oli varsin pitkä prosessi. En muista tarkalleen milloin jatkoin työtä tyynynä, mutta vasta nyt voin ylpeänä todeta saaneeni projektin päätökseen. Ladies and gentlemen, verta hikeä ja kyyneleitä, ja niin edespäin, may I present:


Heksis-tyyny
Ohje: Hexagon how-to
Koukku: 4 mm
Lanka: mm. Gjestal Maija & Sandnes Garn Smart
Muuta: 4 kpl nappeja, 35 cm x 35 cm sisustustyyny