keskiviikko 9. marraskuuta 2011

No on tätä odotettu

Tunnustan: neulon mieluiten itselleni! Muille tekeminen asettaa riman työn laadusta aina niin korkealle. Tai siis, en tiedä vaatisiko se vastaanottaja aina ihan niin paljon, mutta alan näemmä itse vaatia itseltäni liikoja ja jännittää pitääkö hän siitä mitä saa. Ideoita siitä, mitä kullekin läheiselleni voisin tehdä, kyllä löytyy, mutta töihin ryhtyminen tuntuu aina niin kovin etäiseltä. "Teen ensin tämän oman juttuni ja sitten..." Itselle tuntuu niin paljon helpommalta tehdä, kun voi aina ajatella, että vaikka tämä ja tämä kavennus meni nyt vähän päin prinkkalaa, niin "Hyvä se on, kyllä se mulle kelpaa!"

Yksi pitkään to-do-listallani ollut projekti on neuloa villasukat miehelleni. Useasti olenkin kysellyt väritoiveita ja miettinyt mallia, mutta koskaan en ole päässyt ajatuksista tekoihin. Mutta nyt, toistan, NYT sen tein! Inspiraatio leimahti tarpeesta saada pitkävartiset villasukat uusiin vaellussaappaisiin. Ja ei kun lankahyllyn kautta kassalle...

Vaeltajan sukat


Lanka: Seiskaveikka
Puikot: 3 mm
Muuta: Vahvistettu kantapää ja pohja (kärkikavennuksiin asti)


2 kommenttia:

Emma kirjoitti...

Komeat on, ja miehekkään väriset :D Mie kyllä tykkään neuloa muille, mut välillä sit on sellasia kausia että haluaa tikuttaa vaan itselleen!

Marjukka kirjoitti...

No on se hyvä, että väri on miehekäs! :D
Mahtaakohan sillä olla vaikutusta siihen tykkääkö neuloa muille, että onko itsellä lapsia vai ei? Tai sitten mun oma vaatekaappi ei vain ole vielä kokenut sitä itseneulottujen kyllästymispistettä...