Messusaalis

Pakkohan tämä on tänne laittaa! Mistähän aloittais... *diddidii*

Sentti sinne tai tänne!

Voi miten vahva onkaan se voitontunne, kun päättelee hävyttömän kauan keskeneräisenä odottaneen käsityön! Noh, tässä tapauksessa prosessin aloittamisesta sen päättymiseen ei kulunut kuin 2,5 kuukautta, mutta ottaen huomioon työn koon, voisi sanoa, että hiukan saisi hävettää...

Aloitin siis alkusyksystä tekemään kaksia palatossuja, joista toiset sain kunnialla valmiiksi syyskuun alussa. Heti perään aloitin toiset ja voi sitä horrostamisen määrää! Neulominen lähti kyllä käyntiin kauhealla tarmolla ja fiiliksellä, mutta tunnelma hiipui yhtä nopeasti kuin sai alkunsakin. Keskeneräiset tossut ovat koko syksyn kärsivällisesti odottaneet vuoroaan käsityöarkussani, ja aina silloin tällöin, kun häpeä on kasvanut liian suureksi, olen työstänyt niitä vähän matkaa.

Eräs yksityiskohta, joka vaikutti haluttomuuteeni jatkaa työtä, oli pieni mittavirhe, jonka jossain vaiheessa prosessia tajusin: olin tehnyt "paloista" sentin liian leveitä! Kun kasasin ensimmäistä valmista tossua, tajusin sen olevan aivan liian suuri lahjansaajan jalkaan. Häpeä otti yliotteen ja jätin työn kesken pitkäksi aikaa.

Vasta kunnollisen märehtimisen jälkeen jatkoin tossujen neulomista. Päätin olla purkamatta siihenastista työtäni ja tehdä tossut kumminkin loppuun niillä mitoilla, jotka maailmankaikkeus oli niille suonut. Sentti sinne tai tänne! Ihan sama! Jos ne pitää jalat lämpiminä niin eiköhän sekin ole jo jotain!?

Ihan palasina II

Ohje: Käspaikka
Lanka: Seiskaveikka (3 eri sävyä)
Puikot: 3,5 mm
Muuta: Kantapäiden palat vahvistettu kalalangalla


Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Case: Keskeneräiset Käsityöt

Evidence: Kuvamateriaali


Citron Shawl on jo melkein valmis. Enää muutama rivi, silmukoiden päättely ja blokkaus niin pääsen nauttimaan uuden huivin väriloistosta. Työ on edenyt pääosin työmatkoilla, joten tekeminen on ollut varsin hidasta.

Iltaisin taas olen näpertänyt ihanien Arnen ja Carlosin Suomen vierailusta inspiroituneena kuusenkoristeita. Niitä tulee toivottavasti aattoon mennessä paaaljon!

No on tätä odotettu

Tunnustan: neulon mieluiten itselleni! Muille tekeminen asettaa riman työn laadusta aina niin korkealle. Tai siis, en tiedä vaatisiko se vastaanottaja aina ihan niin paljon, mutta alan näemmä itse vaatia itseltäni liikoja ja jännittää pitääkö hän siitä mitä saa. Ideoita siitä, mitä kullekin läheiselleni voisin tehdä, kyllä löytyy, mutta töihin ryhtyminen tuntuu aina niin kovin etäiseltä. "Teen ensin tämän oman juttuni ja sitten..." Itselle tuntuu niin paljon helpommalta tehdä, kun voi aina ajatella, että vaikka tämä ja tämä kavennus meni nyt vähän päin prinkkalaa, niin "Hyvä se on, kyllä se mulle kelpaa!"

Yksi pitkään to-do-listallani ollut projekti on neuloa villasukat miehelleni. Useasti olenkin kysellyt väritoiveita ja miettinyt mallia, mutta koskaan en ole päässyt ajatuksista tekoihin. Mutta nyt, toistan, NYT sen tein! Inspiraatio leimahti tarpeesta saada pitkävartiset villasukat uusiin vaellussaappaisiin. Ja ei kun lankahyllyn kautta kassalle...

Vaeltajan sukat

Lanka: Seiskaveikka
Puikot: 3 mm
Muuta: Vahvistettu kantapää ja pohja (kärkikavennuksiin asti)