Mun oma

Tässä paidassa vierähtikin tovi. Aloitin sen puolitoista vuotta sitten eli tammikuussa 2011. Suurimman osan siitä ajasta se oli kylläkin horroksessa, mutta aina aika ajoin se möngersi käsityöarkun pohjalta syliini edistymään. Nyt kesällä tehdyn asuntovaunureissumme aikana sain hyvän neulomisspurtin päälle ja puikottelin sen vihdoin kuntoon. Ja lopputulos on minusta erittäin kiva. Jee!!

Mun oma

Ohje: Ihan oma design

Lanka: Viking of Norway Vilma

Puikot: 2,5 mm

Muuta: 7 nappia Nappipuodista Tampereelta

 

Kyllä kannatti suunnitella ja tehdä huolella, sillä uskon, että tämä tulee kyllä olemaan käytössä jahka päivät vain viilenevät. Paita on siis tehty täysin omien mittojeni mukaisesti ja pelkkään mallin luonnosteluun käytin aika monta iltaa. Jonkin verran jätin venymisvaraa, että se muutaman hikisen työpäivän jälkeen edelleen istuisi hyvin. Lankana käytin Vilma-sukkalankaa, jonka pitäisi pysyä kuitenkin ryhdikkäänä ja suhteellisen nukkaantumattomanakin (vitsi kun tuli pitkä sana!).

Ja ei muuta kuin seuraavaa paitaa viimeistelemään ja kuvauttamaan. :)

Kalanruodot kinttuihin

Istuskelen parhaillaan takapihan terassilla nauttimasta niinkin harvinaisesta ilmiöstä tänä vuonna kuin kaunis kesäpäivä. Ilma on lämmin, aurinko paistaa ja tuuli puhaltaa lempeästi. Aika hassu ajankohta ottaa valokuvia villasukista, jotka nyt lojuvat sukkakorissa odottamassa kylmeneviä syyspäiviä.

Aloitin työn jo helmikuussa, mutta ne jäivät pahasti kesken ja katosivat vellovan usvapilven taakse, jota myös rankaksi kevättalveksi kutsun. Periaatteessa ne valmistuivat jo huhtikuussa, mutta jäivät käsityökorin pohjalle odottamaan langanpäiden päättelyä aina heinäkuuhun asti.

Kalanruoto-sukat

Ohje: Novita Talvi 2007

Lanka: Zwerger Garn Opal Uni Solid 4 ply

Puikot: 2,5 mm

 

Olen muutenkin tänäkesänä ahkeroinut. Sain hiljattain valmiiksi puolitoista vuotta sitten aloittamani villapaidan ja toinenkin on jo viimeistelyjä vaille valmis. Niistä lisää sitten kun saan otettua kuvia. :)

Mustimus Maximus

Ostin keväällä pari kerää Teeteen mustaa Primaveraa. Tilanne oli mielestäni eriskummallinen, sillä harvemmin lampsin lankakauppaan ostamaan pelkästään mustaa lankaa. Itseasiassa, taisi olla ensimmäinen kerta!

Syy siihen miksi näin pääsi käymään, oli tilaustyö: äitini pyysi minua tekemään hänelle mustan boleron. Tällainen siitä sitten tuli:

Mustaakin mustempi

Ohje: Ribbed Lace Bolero by Kelly Maher

Lanka: Teetee Primavera

Puikot: 4,5mm ja 6mm pyöröpuikot

Ja kun tämänkertaisen kirjoituksen aiheena on kerta tämä mustaakin mustempi väri, niin pakkohan se on laittaa myös blogikoira-Hillevin terveiset. Olemme viimeisen viikon matkailleet pohjoisessa asuntovaunu perässä ja Hillevi on päässyt kokemaan kaikenlaista jännää matkan varrella.

Ruotsissa Torneträskin järvellä pulikoimassa.

Kalliomaalauksia Tennesissä, Norjassa.

Kalan perkaamista ihmettelemässä Norjanmerellä.

Väsynyt matkalainen.

Perussukat perusjaloille

On se kumma kun nurkissa ei ole tarpeeksi sopia villasukkia vaikka mielestäni niitä aika paljon olen jo ehtinyt neuloa. Ilmeisesti olen aina antanut ne jollekulle toiselle.

Jo syksyllä huomasin, että minulla ei ole kuin yhdet suhteellisen ohuet villasukat, jotka mahtuvat mukavasti nilkkureideni sisään. Totesin siis tarvitsevani ainakin yhdet lisää. Ostin langat heti Pirkkahallin käsityömessuilta marraskuussa, mutta tovihan siinä meni ennen kuin sain ne valmiiksi. Neulomistahtini on kyllä kertakaikkiiaan hidastunut sen jälkeen kun siirryin opiskelijaelämästä työmaailmaan. En vain enää tahdo jaksaa kutoa samaa tahtia kuin silloin kuin istuin luennoilla, kirjoitin kotona esseitä ja luin tentteihin. Mutta niin se kai menee: elämäntilanteet muuttu...

Peruspertsan sukat
Lanka: Zwerger Garn Opal
Puikot: 2,5 mm

P.S. Seuraavat sukat, jotka saan valmiiksi ovatkin sitten neulottu yhtaikaa pyöröpuikoilla. Uuden oppiminen on kivaa! :)

Lankalähtöistä neulomista, osa 2

Tammikuussa valmistunut pipo sai parikseen lapaset. Ne valmistuivat jo helmikuussa ja kuvatkin otin heti, mutta niistä kirjoittaminen jäi silloin väliin.

Näiden lapasten neulominen oli kyllä todellista vääntämistä. Purin ne varmaankin neljä kertaa ennen kuin oli hyvä. Aina oli joku silmukka tai kavennus päin seiniä ja pakkomielteisesti jaksoin aina vain aloittaa alusta. Mutta eipä sillä: kyllä kannatti! Nyt en löydä niistä mitään inisemisenaihetta!

Autumn Grove -lapaset

Oma design
Lanka: Malabrigo Rios
Puikot: 4,5 mm

Lankalähtöistä neulomista - Yarn-Based Knitting

Tätä voisi jo kutsua lankalähtöiseksi neulomiseksi (eng. Yarn-Based Knitting)...

Ostin marraskuussa käsityömessuilta kaksi vyyhtiä Malabrigon Rios-lankaa ihan vain värin ja tuntuman tähden. Rios on paksua merinovillalankaa, jonka värikartta hivelee silmiä. Ostin yhden kerän lettucea ja yhden kerän piedrasia. Jo ostohetkellä ajattelin, että niistä voisi saada ihanan pipon ja lapaset.

Kun sitten tässä kuussa päätin vihdoin ottaa langat puikoille, alkoi kova pähkäily siitä millaisessa pipossa molemmat langat toimisivat yhtäaikaa. Olen ollut saman kysymyksen äärellä ennenkin ja silloin syntyi Iris-pipo.

Metsästin hyviä ideoita Ravelryssa ja lopulta minulla oli kaksi mallia, joiden väliltä en osannut päättää: Botanic Hat ja Claudia. Päädyin siis yhdistämään parhaat ideat molemmista ja syntyi pipo jota päätin kutsua Autumn Groveksi eli vapaasti suomentaen Elolehdoksi.

Autumn Grove

Botanic Hat + Claudia = Oma deisgn
Lanka: Malabrigo Rios
Puikot: 4 mm ja 5 mm

Nimi Autumn Grove tuli puhtaasti assosiaatiopohjalta. Pyörittelin pipoa käsissäni pähkäillen hyvää nimeä, kun sain kornin mielikuvan syksyisestä haltialehdosta. Voi olla, että olen pelannut liikaa Zeldaa viimeaikoina...

Niin ja mitä siihen lankalähtöiseen neulomiseen tulee - se taas on vapaa assosiaatio käsitteestä taidelähtöiset menetelmät eli Art-Based Methods. Neulomista voisi periaatteessa olla ainakin kahdenlaista: ohjelähtöinen neulominen, jossa inspiraatio ja ehdot tekemiselle lähtevät tietystä ohjeesta, ja lankalähtöinen neulominen, jossa inspiraatio ja ehdot lähtevät langasta. Autumn Groven tekemisessä minulle tärkeintä oli se, että lopputuloksessa valitsemani langat pääsevät oikeuksiinsa. Joo, seuraavaksi joku huutaa, että ottakaa nyt joku ihmeessä se näppis pois siltä humanistilta!

Urpo laskit väärin, joulu meni jo

Joulu tuli ja joulu meni. Nyt kun maas on hanki ja järvi jäässä, tipetipe tiptap ja pimpelipompeli, korjaan blogihiljaisuuteni siltä ajalta ja esittelen joulutyöni härskin häikäilemättä näin tammikuun puolivälissä. Nyt siis voit arkihuolesi kaikki heittää ja tehdä sydämeesi jälleen tuon kultaisen joulun 2011. Saanko esitellä:

X-mas Ball X-treme
Oma design
Lanka: nurkista löytynyt kalalanka
Puikot: 2,5 mm sukkapuikot
Muuta: vesi-ilmapalloja ja sokerivettä

Väsäilin tällaisia palleroisia joulukuuseen yhteensä kuusi kappaletta. Loppukavennusten jälkeen jätin puikoille kahdeksan silmukkaa, joiden läpi pujotin langan. Ujutin vesi-ilmapallon pienestä reiästä sisään, pumppasin täyteen ilmaa, dippasin pallon sokeriveteen ja ripustin kuivumaan. Päivän parin kuivumisen jälkeen poksautin ilmapallon pois ja annoin vielä kuivua kunnes sokeri kovettui ja pallosta tuli tukeva. Lopuksi pujotin päättelylangan ripustuslenkiksi.

Tarkoitukseni oli tehdä jollain toisella pitsikuviolla vielä toiset kuusi palloa, mutta joulukuusi ehti tulla sisään ennen kuin pääsin tuumasta toimeen. Ehkä sitten ensijouluna!

Kuuseen eksyi myös käsityömessuilta ostetuista helmistä tehtyjä koristeita...


Myöhäiset tai sitten harvinaisen aikaiset jouluntoivotukset kaikille!

Messusaalis

Pakkohan tämä on tänne laittaa! Mistähän aloittais... *diddidii*

Sentti sinne tai tänne!

Voi miten vahva onkaan se voitontunne, kun päättelee hävyttömän kauan keskeneräisenä odottaneen käsityön! Noh, tässä tapauksessa prosessin aloittamisesta sen päättymiseen ei kulunut kuin 2,5 kuukautta, mutta ottaen huomioon työn koon, voisi sanoa, että hiukan saisi hävettää...

Aloitin siis alkusyksystä tekemään kaksia palatossuja, joista toiset sain kunnialla valmiiksi syyskuun alussa. Heti perään aloitin toiset ja voi sitä horrostamisen määrää! Neulominen lähti kyllä käyntiin kauhealla tarmolla ja fiiliksellä, mutta tunnelma hiipui yhtä nopeasti kuin sai alkunsakin. Keskeneräiset tossut ovat koko syksyn kärsivällisesti odottaneet vuoroaan käsityöarkussani, ja aina silloin tällöin, kun häpeä on kasvanut liian suureksi, olen työstänyt niitä vähän matkaa.

Eräs yksityiskohta, joka vaikutti haluttomuuteeni jatkaa työtä, oli pieni mittavirhe, jonka jossain vaiheessa prosessia tajusin: olin tehnyt "paloista" sentin liian leveitä! Kun kasasin ensimmäistä valmista tossua, tajusin sen olevan aivan liian suuri lahjansaajan jalkaan. Häpeä otti yliotteen ja jätin työn kesken pitkäksi aikaa.

Vasta kunnollisen märehtimisen jälkeen jatkoin tossujen neulomista. Päätin olla purkamatta siihenastista työtäni ja tehdä tossut kumminkin loppuun niillä mitoilla, jotka maailmankaikkeus oli niille suonut. Sentti sinne tai tänne! Ihan sama! Jos ne pitää jalat lämpiminä niin eiköhän sekin ole jo jotain!?

Ihan palasina II

Ohje: Käspaikka
Lanka: Seiskaveikka (3 eri sävyä)
Puikot: 3,5 mm
Muuta: Kantapäiden palat vahvistettu kalalangalla


Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Case: Keskeneräiset Käsityöt

Evidence: Kuvamateriaali


Citron Shawl on jo melkein valmis. Enää muutama rivi, silmukoiden päättely ja blokkaus niin pääsen nauttimaan uuden huivin väriloistosta. Työ on edenyt pääosin työmatkoilla, joten tekeminen on ollut varsin hidasta.

Iltaisin taas olen näpertänyt ihanien Arnen ja Carlosin Suomen vierailusta inspiroituneena kuusenkoristeita. Niitä tulee toivottavasti aattoon mennessä paaaljon!

No on tätä odotettu

Tunnustan: neulon mieluiten itselleni! Muille tekeminen asettaa riman työn laadusta aina niin korkealle. Tai siis, en tiedä vaatisiko se vastaanottaja aina ihan niin paljon, mutta alan näemmä itse vaatia itseltäni liikoja ja jännittää pitääkö hän siitä mitä saa. Ideoita siitä, mitä kullekin läheiselleni voisin tehdä, kyllä löytyy, mutta töihin ryhtyminen tuntuu aina niin kovin etäiseltä. "Teen ensin tämän oman juttuni ja sitten..." Itselle tuntuu niin paljon helpommalta tehdä, kun voi aina ajatella, että vaikka tämä ja tämä kavennus meni nyt vähän päin prinkkalaa, niin "Hyvä se on, kyllä se mulle kelpaa!"

Yksi pitkään to-do-listallani ollut projekti on neuloa villasukat miehelleni. Useasti olenkin kysellyt väritoiveita ja miettinyt mallia, mutta koskaan en ole päässyt ajatuksista tekoihin. Mutta nyt, toistan, NYT sen tein! Inspiraatio leimahti tarpeesta saada pitkävartiset villasukat uusiin vaellussaappaisiin. Ja ei kun lankahyllyn kautta kassalle...

Vaeltajan sukat

Lanka: Seiskaveikka
Puikot: 3 mm
Muuta: Vahvistettu kantapää ja pohja (kärkikavennuksiin asti)

Hamosia.

Syyslomani vetelee viimeisiään. Vaikka olenkin harrastanut oikein pahimman sortin löhöilyä ja laiskottelua melkeinpä koko viikon läpi, niin ompelukone sai silti laulaa monet laulut huilailujen välissä. Sen seurauksena sain aikaiseksi muun muassa kolme housunpaikkaa, yhden korjatun hameenhelman, yhdet pidennetyt housunlahkeet, yhden keskeneräisen hameprojektin valmiiksi ja vielä yhden kokonaan uuden hameen. Huh! Ihan kuin olisi ollut jokin vessahätään verrattavissa oleva pakottava tarve laittaa vaatekaappi kuntoon, sillä vasta viimeisen hameen kohdalla homma alkoi hieman tökkiä. Aika kauan annoin siis huskun humista valtavan hurmoksen vietävänä. :D


Pahoittelen kuvissa vitivalkoiseksi palanutta naamaani. iPhonen kamera ei ihan pelittänyt sumuisen ankeassa päivänvalossa. Toivoisinkin täten pukilta ihkaoikeaa digijärkkäriä joululahjaksi. Nikon ois kiva...

Oodi keskeneräisille käsitöille

Kaavat. Nuppineulat. Kanttinauha. Husqvarna Emerald 118. Niistä on mun syyslomani tehty. Menossa on jo toinen hame. *Hups*

Neulottuakin on tullut. En ole juuri blogannut aiheesta, sillä ei ole juuri ollut mistä blogata - kaikki on kesken! Onkohan se sitä työn valmistumisen pelkoa vai mitä? Tarkistin inventaariosta, että minulla on parhaillaan neljä työtä kesken ja vieläpä kaksi käsityöhorroksessa (käsityöhorros = ollut keskeneräisenä niin kauan, että hapsenkakkiaiset ovat tehneet sinne pesän). Sen verran voin aihetta eritellä, että neuletakkini on edennyt kainaloon saakka, enkä ole jaksanut vaivata päätäni sillä mitä sille seuraavaksi pitäisi tehdä; toisista palatossuista on langat päättelemättä (eli oikeastaan melkein valmis); Citron Shawl etenee lähinnä bussissa matkalla töihin; ja viimeisimpänä projektina aloitin neuloa miehelle villasukkia. Ironista on, että viimeisimpänä aloitetut sukat lienevät valmistuvan ensimmäiseksi. No jaah...

Ihan palasina

Jokunen aika sitten neuloin palatossut.


Kuvauksiin saapui myös vieraileva tähti...


... joka poistui paikalta yhtä arvokkaasti kuin saapuikin.

Onnistuneen fudgen jäljillä

Kaikki lähti siitä kun muutama viikko sitten Tampereen Teaterikesän yhteydessä keskustorilla vieraili Ranskalainen ruokatori. Se on kiertävistä torikauppiaista koostuva ryhmä, joka myy mm. leipomotuotteita, juustoja, oliiveja ja - ennenkaikkea - fudgea! Viimeksi mainittu oli aivan käsittämättömän kallista, mutta suorastaan taivaallista. Erilaisia makuvaihtoehtoja oli enemmän kuin laki sallii. Henkilökohtaisiksi suosikeiksini valikoituivat mm. valkosuklaa-Baileys, vaahterasiirappi-saksanpähkinä ja mansikka. Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös ihanaiset fudgepalat pian hupenivat masuuni.


Hetken aikaa yritin hyväksyä tilanteen sellaisenaan, mutta vastaleimahtanut rakkauteni fudgeen sai yliotteen. Niinpä minä sorruin ja päätin opetelella tuon jalon taidon, fudgen valmistamisen, itse.

Päädyin kokeilemaan Kinuskikissan reseptiä Karpalo-valkosuklaafudge. Ilman karpaloita ja tyrnihilloa, tosin. Ensimmäinen satsi ei vielä ihan loksahtanut, sillä keittelin seosta aivan liian kauan ja siitä tuli rakeista. Fudge pysyi kyllä kasassa kun annoin palasten olla yön yli jääkaapissa. Oikein maukastakin siitä tuli, mutta vähän jäi tuo rakenne harmittamaan, sillä se ruokatorin fudge oli ollut niin ihanan samettista.


No, eipä mitään. Kun tuo ensimmäinen satsi tuli syötyä, alkoi uuden suunnitteleminen. Jatkoin reseptien tutkimista ja katsoin lukuisia videoita Youtubesta. Hyviksi oppaiksi osoittautuivat tämä ja tämä. Jälkimmäiseen sisältyi paljon hienoa kikkailua, jota en ottanut niin vakavasti. Ensimmäisestä taas sain idean vaahtokarkeista, jotka teoriani mukaan antavat fudgelle kuohkeutta (saatan myös olla väärässä). Hieman jännitti seuraavan satsin tekeminen. Rohkeasti kuitenkin tartuin haasteeseen, keitin tuplasatsin ja niin siinä kuulkaas kävi, että lopputuloksena syntyi taivaallinen annos samettisenpehmeää fudgea!


Ja näin se sitten lopulta tapahtui:


3 dl kuohukermaa
3 dl sokeria (voit korvata osan fariinisokerilla)
50 g voita
3 rkl hunajaa
2,5 dl vaahtokarkkeja pieneksi silputtuna

150 g valkosuklaata rouhittuna (vapaavalintainen)

Jääkylmää vettä kulhossa


Mittaa paksupohjaiseen, korkeareunaiseen paistinpannuun kuohukerma, voi ja sokeri. Kuumenna keskilämmöllä kevyesti sekoittaen. Silikonipäinen nuolija on tässä hyvä.

Kun seos alkaa kiehua, lisää hunaja. Anna kiehua koko ajan sekoittaen kunnes seos alkaa muuttua kinuskimaiseksi (tiivistyy ja muuttuu kullanruskeaksi). Tiputa pieni määrä seosta kylmään veteen ja anna jäähtyä hetki. Jos seos vajoaa kulhon pohjalle pehmeänä möykkynä ja pystyt nostamaan sen sormillasi, se on valmista. Jos se jää kellumaan vedenpinnalle eikä tiivisty, se ei ole vielä valmista.

Nosta pannu pois levyltä (halutessasi tiskialtaaseen kylmään veteen) ja jatka sekoittamista kunnes seos hieman jäähtyy ja sakenee. Lisää vaahtokarkit ja rouhittu suklaa ja sekoita kevyesti kunnes ne sulavat seokseen. Kaada leivinpaperilla vuorattuun pienehköön vuokaan (esim. leipävuokaan) ja anna jäähtyä jääkaapissa. Paloittele ja nauti!

Vastalahja

Sain työkaverilta lahjaksi kassillisen koiran leluja, josta kiitollisena vastalahjaksi loihdin hänelle pipon ja kämmekkäät.

Pipo ja kämmekkäät
Ohje: Itse kehitelty
Koukku: 4 mm
Lanka: Gjestal Maija
Muuta: Hyvä fiilis!

Kissaakin kiinnostaa!

Pitkän jahkailun jälkeen tein koiralle pedin.

Pääliosa on jotain huonekalukangasta, joka löytyi kangaskaupan palalaatikosta. Pohja on keinonahkaa, joka toimii liukuesteenä parkettia vasten.

Ja aivan pakko on hehkuttaa: ikinä ei ole nimittäin tämä tyttö saanut vetoketjua noin siististi yhtään mihinkään! Dääm aim guud!

"Rakas maminpikkukultamussukaiseni, voisitkoetsäviitsisiviitsisitsä nyt poseerata siinä pedillä maahansiihenmaahannoinkäytmaatesiihenniin että mami saa otettua blogiin kuvan."

Jaa, että kissaakin kiinnostaa? Ihan kiva lepuutuspaikka hänen majesteettisen korkeutensa etutassuille, mutta takamuksenne lienee aivan liian hienostunut tälle uudelle elementille valtakunnassanne...


P.S: Ei meillä oikeasti noin käsketä koiraa. ;)