sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Messusaalis

Pakkohan tämä on tänne laittaa! Mistähän aloittais... *diddidii*

perjantai 18. marraskuuta 2011

Sentti sinne tai tänne!

Voi miten vahva onkaan se voitontunne, kun päättelee hävyttömän kauan keskeneräisenä odottaneen käsityön! Noh, tässä tapauksessa prosessin aloittamisesta sen päättymiseen ei kulunut kuin 2,5 kuukautta, mutta ottaen huomioon työn koon, voisi sanoa, että hiukan saisi hävettää...

Aloitin siis alkusyksystä tekemään kaksia palatossuja, joista toiset sain kunnialla valmiiksi syyskuun alussa. Heti perään aloitin toiset ja voi sitä horrostamisen määrää! Neulominen lähti kyllä käyntiin kauhealla tarmolla ja fiiliksellä, mutta tunnelma hiipui yhtä nopeasti kuin sai alkunsakin. Keskeneräiset tossut ovat koko syksyn kärsivällisesti odottaneet vuoroaan käsityöarkussani, ja aina silloin tällöin, kun häpeä on kasvanut liian suureksi, olen työstänyt niitä vähän matkaa.

Eräs yksityiskohta, joka vaikutti haluttomuuteeni jatkaa työtä, oli pieni mittavirhe, jonka jossain vaiheessa prosessia tajusin: olin tehnyt "paloista" sentin liian leveitä! Kun kasasin ensimmäistä valmista tossua, tajusin sen olevan aivan liian suuri lahjansaajan jalkaan. Häpeä otti yliotteen ja jätin työn kesken pitkäksi aikaa.

Vasta kunnollisen märehtimisen jälkeen jatkoin tossujen neulomista. Päätin olla purkamatta siihenastista työtäni ja tehdä tossut kumminkin loppuun niillä mitoilla, jotka maailmankaikkeus oli niille suonut. Sentti sinne tai tänne! Ihan sama! Jos ne pitää jalat lämpiminä niin eiköhän sekin ole jo jotain!?


Ihan palasina II

Ohje: Käspaikka
Lanka: Seiskaveikka (3 eri sävyä)
Puikot: 3,5 mm
Muuta: Kantapäiden palat vahvistettu kalalangalla


Loppu hyvin, kaikki hyvin!

torstai 17. marraskuuta 2011

Case: Keskeneräiset Käsityöt

Evidence: Kuvamateriaali


Citron Shawl on jo melkein valmis. Enää muutama rivi, silmukoiden päättely ja blokkaus niin pääsen nauttimaan uuden huivin väriloistosta. Työ on edenyt pääosin työmatkoilla, joten tekeminen on ollut varsin hidasta.

Iltaisin taas olen näpertänyt ihanien Arnen ja Carlosin Suomen vierailusta inspiroituneena kuusenkoristeita. Niitä tulee toivottavasti aattoon mennessä paaaljon!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

No on tätä odotettu

Tunnustan: neulon mieluiten itselleni! Muille tekeminen asettaa riman työn laadusta aina niin korkealle. Tai siis, en tiedä vaatisiko se vastaanottaja aina ihan niin paljon, mutta alan näemmä itse vaatia itseltäni liikoja ja jännittää pitääkö hän siitä mitä saa. Ideoita siitä, mitä kullekin läheiselleni voisin tehdä, kyllä löytyy, mutta töihin ryhtyminen tuntuu aina niin kovin etäiseltä. "Teen ensin tämän oman juttuni ja sitten..." Itselle tuntuu niin paljon helpommalta tehdä, kun voi aina ajatella, että vaikka tämä ja tämä kavennus meni nyt vähän päin prinkkalaa, niin "Hyvä se on, kyllä se mulle kelpaa!"

Yksi pitkään to-do-listallani ollut projekti on neuloa villasukat miehelleni. Useasti olenkin kysellyt väritoiveita ja miettinyt mallia, mutta koskaan en ole päässyt ajatuksista tekoihin. Mutta nyt, toistan, NYT sen tein! Inspiraatio leimahti tarpeesta saada pitkävartiset villasukat uusiin vaellussaappaisiin. Ja ei kun lankahyllyn kautta kassalle...

Vaeltajan sukat


Lanka: Seiskaveikka
Puikot: 3 mm
Muuta: Vahvistettu kantapää ja pohja (kärkikavennuksiin asti)


sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Hamosia.

Syyslomani vetelee viimeisiään. Vaikka olenkin harrastanut oikein pahimman sortin löhöilyä ja laiskottelua melkeinpä koko viikon läpi, niin ompelukone sai silti laulaa monet laulut huilailujen välissä. Sen seurauksena sain aikaiseksi muun muassa kolme housunpaikkaa, yhden korjatun hameenhelman, yhdet pidennetyt housunlahkeet, yhden keskeneräisen hameprojektin valmiiksi ja vielä yhden kokonaan uuden hameen. Huh! Ihan kuin olisi ollut jokin vessahätään verrattavissa oleva pakottava tarve laittaa vaatekaappi kuntoon, sillä vasta viimeisen hameen kohdalla homma alkoi hieman tökkiä. Aika kauan annoin siis huskun humista valtavan hurmoksen vietävänä. :D


Pahoittelen kuvissa vitivalkoiseksi palanutta naamaani. iPhonen kamera ei ihan pelittänyt sumuisen ankeassa päivänvalossa. Toivoisinkin täten pukilta ihkaoikeaa digijärkkäriä joululahjaksi. Nikon ois kiva...

maanantai 17. lokakuuta 2011

Oodi keskeneräisille käsitöille


Kaavat. Nuppineulat. Kanttinauha. Husqvarna Emerald 118. Niistä on mun syyslomani tehty. Menossa on jo toinen hame. *Hups*

Neulottuakin on tullut. En ole juuri blogannut aiheesta, sillä ei ole juuri ollut mistä blogata - kaikki on kesken! Onkohan se sitä työn valmistumisen pelkoa vai mitä? Tarkistin inventaariosta, että minulla on parhaillaan neljä työtä kesken ja vieläpä kaksi käsityöhorroksessa (käsityöhorros = ollut keskeneräisenä niin kauan, että hapsenkakkiaiset ovat tehneet sinne pesän). Sen verran voin aihetta eritellä, että neuletakkini on edennyt kainaloon saakka, enkä ole jaksanut vaivata päätäni sillä mitä sille seuraavaksi pitäisi tehdä; toisista palatossuista on langat päättelemättä (eli oikeastaan melkein valmis); Citron Shawl etenee lähinnä bussissa matkalla töihin; ja viimeisimpänä projektina aloitin neuloa miehelle villasukkia. Ironista on, että viimeisimpänä aloitetut sukat lienevät valmistuvan ensimmäiseksi. No jaah...

torstai 29. syyskuuta 2011

Ihan palasina

Jokunen aika sitten neuloin palatossut.


Kuvauksiin saapui myös vieraileva tähti...


... joka poistui paikalta yhtä arvokkaasti kuin saapuikin.

torstai 25. elokuuta 2011

Onnistuneen fudgen jäljillä

Kaikki lähti siitä kun muutama viikko sitten Tampereen Teaterikesän yhteydessä keskustorilla vieraili Ranskalainen ruokatori. Se on kiertävistä torikauppiaista koostuva ryhmä, joka myy mm. leipomotuotteita, juustoja, oliiveja ja - ennenkaikkea - fudgea! Viimeksi mainittu oli aivan käsittämättömän kallista, mutta suorastaan taivaallista. Erilaisia makuvaihtoehtoja oli enemmän kuin laki sallii. Henkilökohtaisiksi suosikeiksini valikoituivat mm. valkosuklaa-Baileys, vaahterasiirappi-saksanpähkinä ja mansikka. Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös ihanaiset fudgepalat pian hupenivat masuuni.


Hetken aikaa yritin hyväksyä tilanteen sellaisenaan, mutta vastaleimahtanut rakkauteni fudgeen sai yliotteen. Niinpä minä sorruin ja päätin opetelella tuon jalon taidon, fudgen valmistamisen, itse.

Päädyin kokeilemaan Kinuskikissan reseptiä Karpalo-valkosuklaafudge. Ilman karpaloita ja tyrnihilloa, tosin. Ensimmäinen satsi ei vielä ihan loksahtanut, sillä keittelin seosta aivan liian kauan ja siitä tuli rakeista. Fudge pysyi kyllä kasassa kun annoin palasten olla yön yli jääkaapissa. Oikein maukastakin siitä tuli, mutta vähän jäi tuo rakenne harmittamaan, sillä se ruokatorin fudge oli ollut niin ihanan samettista.


No, eipä mitään. Kun tuo ensimmäinen satsi tuli syötyä, alkoi uuden suunnitteleminen. Jatkoin reseptien tutkimista ja katsoin lukuisia videoita Youtubesta. Hyviksi oppaiksi osoittautuivat tämä ja tämä. Jälkimmäiseen sisältyi paljon hienoa kikkailua, jota en ottanut niin vakavasti. Ensimmäisestä taas sain idean vaahtokarkeista, jotka teoriani mukaan antavat fudgelle kuohkeutta (saatan myös olla väärässä). Hieman jännitti seuraavan satsin tekeminen. Rohkeasti kuitenkin tartuin haasteeseen, keitin tuplasatsin ja niin siinä kuulkaas kävi, että lopputuloksena syntyi taivaallinen annos samettisenpehmeää fudgea!


Ja näin se sitten lopulta tapahtui:


3 dl kuohukermaa
3 dl sokeria (voit korvata osan fariinisokerilla)
50 g voita
3 rkl hunajaa
2,5 dl vaahtokarkkeja pieneksi silputtuna

150 g valkosuklaata rouhittuna (vapaavalintainen)

Jääkylmää vettä kulhossa


Mittaa paksupohjaiseen, korkeareunaiseen paistinpannuun kuohukerma, voi ja sokeri. Kuumenna keskilämmöllä kevyesti sekoittaen. Silikonipäinen nuolija on tässä hyvä.

Kun seos alkaa kiehua, lisää hunaja. Anna kiehua koko ajan sekoittaen kunnes seos alkaa muuttua kinuskimaiseksi (tiivistyy ja muuttuu kullanruskeaksi). Tiputa pieni määrä seosta kylmään veteen ja anna jäähtyä hetki. Jos seos vajoaa kulhon pohjalle pehmeänä möykkynä ja pystyt nostamaan sen sormillasi, se on valmista. Jos se jää kellumaan vedenpinnalle eikä tiivisty, se ei ole vielä valmista.

Nosta pannu pois levyltä (halutessasi tiskialtaaseen kylmään veteen) ja jatka sekoittamista kunnes seos hieman jäähtyy ja sakenee. Lisää vaahtokarkit ja rouhittu suklaa ja sekoita kevyesti kunnes ne sulavat seokseen. Kaada leivinpaperilla vuorattuun pienehköön vuokaan (esim. leipävuokaan) ja anna jäähtyä jääkaapissa. Paloittele ja nauti!



keskiviikko 24. elokuuta 2011

Vastalahja

Sain työkaverilta lahjaksi kassillisen koiran leluja, josta kiitollisena vastalahjaksi loihdin hänelle pipon ja kämmekkäät.

Pipo ja kämmekkäät
Ohje: Itse kehitelty
Koukku: 4 mm
Lanka: Gjestal Maija
Muuta: Hyvä fiilis!



torstai 18. elokuuta 2011

Kissaakin kiinnostaa!

Pitkän jahkailun jälkeen tein koiralle pedin.

Pääliosa on jotain huonekalukangasta, joka löytyi kangaskaupan palalaatikosta. Pohja on keinonahkaa, joka toimii liukuesteenä parkettia vasten.

Ja aivan pakko on hehkuttaa: ikinä ei ole nimittäin tämä tyttö saanut vetoketjua noin siististi yhtään mihinkään! Dääm aim guud!

"Rakas maminpikkukultamussukaiseni, voisitkoetsäviitsisiviitsisitsä nyt poseerata siinä pedillä maahansiihenmaahannoinkäytmaatesiihenniin että mami saa otettua blogiin kuvan."

Jaa, että kissaakin kiinnostaa? Ihan kiva lepuutuspaikka hänen majesteettisen korkeutensa etutassuille, mutta takamuksenne lienee aivan liian hienostunut tälle uudelle elementille valtakunnassanne...


P.S: Ei meillä oikeasti noin käsketä koiraa. ;)

tiistai 2. elokuuta 2011

Horroksesta heksikseen


Viime kesänä virkkasin kuusikulmioista päällisen vanhalle rahille. Se oli niin iso hitti, että ryhdyin samaan hengenvetoon väsäilemään jotain, jota silloin luulin toimistotuolini päälliseksi. Mutta toisin kävi! Työ alkoi kyllästyttää varsin nopeasti ja lopulta tajusin, ettei työtuolin päällystäminenkään enää kiinnostanut. Projekti jäi pitkäksi aikaa horrokseen, kunnes jossain vaiheessa kulunutta vuotta sain idean tehdä siitä sohvatyynyn. Noh, sekin oli varsin pitkä prosessi. En muista tarkalleen milloin jatkoin työtä tyynynä, mutta vasta nyt voin ylpeänä todeta saaneeni projektin päätökseen. Ladies and gentlemen, verta hikeä ja kyyneleitä, ja niin edespäin, may I present:


Heksis-tyyny
Ohje: Hexagon how-to
Koukku: 4 mm
Lanka: mm. Gjestal Maija & Sandnes Garn Smart
Muuta: 4 kpl nappeja, 35 cm x 35 cm sisustustyyny

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Helle & Hamonen

Kesäloman vetelee viimeisiään, mutta töihin voi palata hyvillä mielin, sillä kuluneen kuukauden aikana on tullut sekä levättyä että ahkeroitua oikein olan takaa. Loma alkoi tosiaan railakkaasti pihakalusteiden kunnostuksella. Sen jälkeen ahkerointia jatkettiin seinäremontilla: uuden ilmeen saivat olohuoneen ja keittiön seinät. Mitään "ennen"-kuvia ei tullut nyt otettua, joten saatte tyytyä kuvittelemaan hyvin tyypillisen rivitaloasunnon olohuoneen kulahtaneen valkoisen kohokuviotapetin kera...


Tuossa keväällä väsäilin olohuoneen kattolamppuun varjostimen... joka ei tosin paljoa varjosta, mutta kuitenkin...


Siihen kului kaksi vyyhtiä valkoista paperinarua, puoli pulloa puuliimaa ja yksi Tiimarin jätti-ilmapallo.



Joskus aikaa maailmassa kokeilin paperimassa-askartelua ja siitä perinnöksi jäi kaksi tähtipeiliä, joiden keltaiselle vesiväripinnalle annoin uuden ilmeen kultaisella spray-maalilla.

Tänään iltapäivä on kulunut rattoisasti ompelukoneen viuhuessa...


Jonka seurauksena syntyi puolikellohamonen!




Eräänä päivänä tomaattimurskatölkkiä huuhdellessani kuulin pienen äänen sanovan: "Älä heitä minua pois!" Se oli se peltipurkki. Se sai minut päättämään, etten vähään aikaan heittäisi tölkkejä roskiin vaan keräisin niitä talteen. Tiesin, että niistä tulisi jotain vaikken vielä tarkalleen ottaen tiennyt mitä. Yhtenä toisena päivänä, kun pestyjen peltipurkkien jono oli ehtinyt kasvaa jo aikamoiseksi, se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta:


Ja niinpä kaikki työkalut terassilla löysivät oman paikkansa. Sen pituinen se!

torstai 30. kesäkuuta 2011

Rakastuin mä pesuriin


Huusin uuteen kotiimme pihakalusteet netistä: jatkopalallisen kovapuisen pöydän, neljä tuolia ja neljä käyttämätöntä tumman vihreää tuolinpehmustetta. Kalusteet olivat seisseet edellisen omistajan pihassa kesät talvet. Tuolit olivat kertakaikkiaan kamalannäköiset ja pöytäkin kovin huonosti käsitelty. Ainoa heti käyttövalmis elementti ostoksessani oli siis pehmusteet.
Vähän siinä tuli jo mielessä manailtua sitä hiomisurakkaa, mikä edessä näytti häämöttävän. Pelastus kuitenkin saapui kun äitini kehoitti pesemään kalusteet painepesurilla. Ja kappas! Niinhän se lika lähti kuin pikkulinnut pesästä!

Alla kaksi "ennen-kuvaa". Ensimmäisessä käsittelemätön tuoli ja sen vieressä pesty versio.


Jahka kalusteet olivat rauhassa reilun viikon kuivuneet, alkoi jatkokäsittely. Pöytä ei täysin pesurilla puhdistunut, sillä siihen oli öljyn sijaan sivelty jotain järeämpää tököttiä. Hiomakoneen avulla loputkin läikät lähtivät kuitenkin aika sujuvasti lipettiin. Sen jälkeen oli vuorossa öljyäminen. Ja kyllä sitä öljyttiinkin! Kaksi päivää kului helteessä puuöljyhuuruissa aika rattoisasti... kröhöm.


Lopputulot on kuitenkin suuri ilon aihe... Harmi kun unohtui pehmusteet kuvasta!


Terassi itsessään on tällä kertaa aika kamalannäköinen, sillä sitä en enää lähtenyt samoilla höyryillä käsittelemään. Eiköhän se tämän ensimmäisen kesän mene noinkin! Ihanaa kun on loma!

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Paikka auringossa


Tuli siitä sen verran siisti, että kehtaa esitellä. Eli edellisessä kirjoituksessa mainitsemani kukkateline valmistui. Kyllä nyt kelpaa huonekasvien paistatella auringossa ihan omin käsin kasatun tuen alla.

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Lämmin lauantai


Tämä päivä vietettiin ulkona. Hillevi loikoili nurmikolla samalla kun itse nikkaroin kukkatelinettä. Se on nyt maalia vajaa valmis. Laitan siitä sitten kuvia, jos lopputulos on esittelemisen arvoinen. Mutta oli tai ei, täytyy kyllä sanoa, että olen varsin ylpeä itsestäni, sillä en juurikaan ole ennen puutöitä harrastanut. Tämä on siis aikalailla uusi aluevaltaus.

Kyllä siinä terassilla tuli pari heksistäkin virkattua uutta hexagon-projektia varten. Tarkoitus olisi tälläkertaa loihtia tyynynpäällinen...


On ihanaa kun on ensimmäistä kertaa elämässä oma piha (muutimme omaan kotiin viime syksynä). En aiemmin ole ollut mikään viherpeukalo, mutta nyt pitää suorastaan pidätellä itseään, ettei ihan karkaa mopo käsistä. Heh!